Kotona

Taas tuntuu siltä, ettei ketään kiinnosta. Vaikka kyllä se totuus on toinen, tiedän, että minulla on paljon ystäviä ja perhe, joka välittää. Mie vaan en kerro siitä pahasta olosta, niin ei kukaan sitä huomaa. Ainakin näin uskoisin. 

Vietin hiihtoloman isän luona Valkeakoskella. Siellä ei ollut hetkeäkään omaa rauhaa, mikä alkoi ahdistamaan. Ryntäsin useamman kerran vessaan itkemään, ettei kukaan huomaisi. Nukuin päivät tekemisen puutteessa ja masennuksen painaessa. 

Mitään itsetuhoista en ole n. kuukauteen harrastanut, ennen kuin tänään taas. Pistelin itseäni neuloilla. Koskaan ennen en ole niitä noin syvälle saanut. 

Taas pyörii mielessä itsemurha.