27.5.2012

Nyt on ihan kummallinen olo, tällaista mie en ole ennen kokenut. Mie en oikein osaa sitä kuvailla. Se on jossain pahan ja välinpitämättömän olon välillä.. Mutta epämiellyttävä fiilis yhtä kaikki.

26.5.2012

Mie olen niin yksinäinen taas. Vailla seuraa. Tekisi mieli mennä herättämään joku yläkerrasta ja jutella, mutta mie en tahdo olla vaivaksi. Parempi että ihmiset elää siinä onnellisessa valheessa, että kaikki on hyvin.
Juuri nyt mie tahtoisin itkeä, mutta itkua ei tule. Tahtoisi vaan halata jotakuta ja itkeä murheet pois.

9.5.2012

Alkaa olla samanlainen fiilis kuin viime kesänä. Kun yritin ensimmäisen kerran itsemurhaa. Ei huvittaisi nauraa tai hymyillä, mutta teen sen ettei muut huomaisi. Olen itkenyt melkein joka ilta. Huono olo on ihan omaa syytäni, jätän lääkkeet ottamatta ja viiltelen. Mutta kuten selitin terapeutille, hoitajille, äidille ja muille, siitä huonosta olosta ei tahdo olla erossa. Olo olisi paljon parempi jos vaan söisin ne saamarin lääkkeet, mutta minä en tahdo.

Mutta jotain positiivistakin. Kävin Alavassa nuorisopsykiatrian poliklinikalla yhteispalaverissa. Mukana olivat äiti, kaksi terapeuttia ja minä. Painonhallinnan tarkkailu oli aloitettu uuden lääkkeen myötä, ja olin lihonut muutaman kilon vaikken paljoa noita lääkkeitä ole edes syönyt. Nyt huomattiin, että olin laihtunut pari kiloa. Mikä oli kiva juttu.